Häpeä / Uupumus / Kun kurkkua kuristaa ja ahdistaa

Kuvat: Elina Lappalainen

Rintaa puristaa.

Ohimolla tuntuu jyske samalla kun tuntuu että päätä puristetaan kasaan.

 

Kurkkua kuristaa.

Tekee pahaa ja ahdistaa.

 

Kyyneleet virtaa valtoimenaan.

 

Hävettää. Istun tietokoneen edessä ja koitan saada töitä tehtyä.  Lista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta on pakko lähteä pois, kun en pysty hengittämään. Ja taas hävettää. Miljoona uutta mutkaa matkan varrella, jotka eivät johdu edes itsestä. Ja sitten taas ne jotka johtuvat. Kuinka vastata ihmisille ja selittää? Selittää ettei ole paha, ei laiska, ei saamaton, vaikka asiat ovat hoitamatta?

Olen kamppaillut uupumuksen kanssa. Välillä päivät ovat menneet sängyssä itkien – olen koittanut hoitaa työt sieltä käsin. Olen lähettänyt kaikki tulleet tilaukset, mutta muutamien kanssa on ollut ongelmia. On ollut painokonevikaa ja posti on hukannut paketteja. Ollaan kehitetty ohjelmistoa, yritetty maksaa lainaa ja laskuja – viedä asioita eteenpäin, jotta saataisiin toiminta pyörimään.

Näen ison kuvan, näen kuinka tästä syntyy mahtava globaali yhteisö ja tuhansia uratarinoita, jotka vievät eteenpäin niitä arvoja joiden vuoksi haluan taistella. Näen, että tästä tulee jotain ennennäkemätöntä ja mullistavaa. Kaadetaan vielä muureja ja muutetaan maailmaa inhimillisemmäksi.

Se on unelma, jonka vuoksi yrityksen perustin.

Joskus elämä vain ei mene niin suoraviivaisesti. Tai omalla kohdallani se ei mene niin ilmeisesti koskaan.

[Joku joskus koulutuksessa kertoi tarinan koirasta, joka juoksi taloa ympäri. Toiset ihmettelivät miksi koira juoksee, mutta he eivät nähneet jänistä jota koira jahtasi. Oleellista ei ehkä ole se onko jäniksen jahtaaminen kaikkien mielestä järkevää, vaan se mitä koira näki ja muut eivät. Hauskaa se jahtaaminenkin voi olla.]

Olen hakenut apua ja löytänyt ihania ihmisiä ympärille, niin yritystoimintaan liittyviä asiantuntijoita, kuin apua myös terveyteni osalta. Halusin kirjoittaa tämän tekstin jo aikoja sitten ja julkaista myös yrityksen puolella, mutta sanottiin ettei se ole viisasta. Yritys on enemmän kuin minä eikä sijoittajia tai yhteistyökumppaneiden saamista edesauta uupumustarinat ja negatiiviset fiilikset.

Ei varmasti autakaan.

Tiedän, mikä merkitys positiivisuudella ja omalla asenteella on – sillä miten asioista kertoo.

Ja yritys onkin paljon enemmän kuin minä.

Näen kumminkin yrityksemme olevan muutakin kuin vain y-tunnuksen numerosarja ja työpaikka. Tämä on jotain niin paljon inhimillisempää. Ehkä pidän tätä osittain puolison ja minun yhteisenä puuttuvana neljäntenä lapsena. Keskonen tosin tämäkin. Tarvitsee kasvaakseen tehohoitoa, lasikaapin suojaa, alan ammattilaisia, mutta ennen kaikkea rakkautta ja uskoa tulevaisuuteen. Kaikki meistä tarvitsee tukea ja apua, myös keskosen vanhemmat. Avoimuus ja rohkeus puhua ovat kulmakiviä, joiden kautta pääsee rakentamaan turvallista ja kestävää kasvu-alustaa.

Ei uupumuksesta puhumisen tarvitse olla negatiivista. Avoimuus on minusta pikemminkin positiivista. Se murtaa häpeää ja auttaa ottamaan askelia, joilla pääsee uupumuksen yli. Avoimuus on parhaimmillaan vertaistukea, ihmisiä auttamassa ja tsemppaamassa toisiaan eteen päin. Pilvilinnojen piirtämistä, pilvilinnoihin lentävien lentokoneiden rakentamista yhdessä.

Kyllä. Kamppailen uupumuksen kanssa ja on huonoja päiviä, mutta en luovuta. Olen kertonut uupumuksesta avoimesti yhteistyökumppaneilleni ja todennut saaneeni ihan mielettömän ihanat kumppanit. Ei ainoastaan taitavia vaan aidosti myös sydämellisiä ihmisiä. Suosittelen lämpimästi jokaiselle yhteistyötä Lilja Graphicsin Jessican, Mieli Designin Noran, Sokrun Outin sekä Taidemaalari Hanna-Maria Mainelakauden ja Johanna Laitalaisen kanssa.

Ja mikä parasta, he näkevät sen saman minkä minäkin näen. Sen kuinka tästä syntyy mahtava globaali yhteisö tuhansine upeine uratarinoineen, jotka vievät eteenpäin niitä asioita ja arvoja joiden vuoksi haluan taistella. Sähköposti pursuaa uusia yhteistyökyselyitä. Tarvitsisin vain aikaa ja energiaa. Yksi isompi yhteistyökuviokin on tulossa, joka mahdollistaisi sen, että saisin itse keskittyä lähes täysin ohjelmistopuoleen.

Ja mitäkö ne asiat ja arvot ovat?

Ne liittyvät vahvasti yhteisöllisyyteen, toisten yrittäjien auttamiseen, tekstiilialan digitalisaatioon, eettisyyteen, tekstiilihävikin vähentämiseen ja ekologisuuteen. Näistä lisää huomisessa blogitekstissä.

Voimia tulevaan viikkoon. Ystävällisin terveisin, Elina

2 kommenttia artikkeliin ”Häpeä / Uupumus / Kun kurkkua kuristaa ja ahdistaa

  1. Aivan ihanan rohkea ja avoin kirjoitus ❤ Jaksamista hurjasti. Itse ihastelen sivuja ja kankaita ja haaveilen. Tällä hetkellä ompelen koirille tilauksesta vaatteita ja leluja. Toki ompelen ihmisille jos joku tilaa. Tästä olisi tarkoitus saada isompi yritys, mutta se on hidasta hetkittäin jopa toivotonta. Lähdin rakentaan täysin tyhjästä omalla pienellä rahalla (ei siis lainoja) joten tämä on ollut tuskien taival. Käytössä vanhat ompelukoneet uudet saa tulla sitten joskus kun on rahaa. Kankaita pystyy välillä ostamaan muuten mennään tilaus kerrallaan. Itse toivun tai yritän toipua masennuksesta ja saada unelmani siipien alle tuulta. Jatka eteenpäin ja toivottavasti selätät uupumuksen, muista kuitenkin olla välillä armollinen itsellesi.

  2. Olipas ihanaa luettavaa Elina. Tarkoitan tällä ihanalla rohkeutta ja totuutta. Upeaa että uskallat kertoa, olla inhimillinen. Olen itse kokenut parikymmentä vuotta sitten uupumisen ja minulla ei silloin ollut rohkeutta kertoa asiasta ja siksi paraneminen kesti kauan. Tuo kun uskallat blogissasi kertoa kipusi on se suuri askel paranemiseen, pikkuhiljaa, askel askeleelta Elina eteenpäin. Meistä kukaan ei ole täydellinen, jokaisella ihmisellä varmasti omat häpeän kohteet mutta uskon että tästä kaikesta selviät, olet rohkea! Rohkea oikealla tavalla. Arvostan avautumistasi ja muistan sinua omissa rukouksissani ja muistan myös katsella sinun kangasvalintoja kun tilailen kankaita😍

Jätä kommentti